MB W210 kotityöt osa 2 – korroosiovaurioiden korjausta ja pinnoitusta

Alkulämmittelyn eli oikean etuoven vaihtamisen jälkeen aloin innolla purkamaan auton etuosaa, sillä ainakin haettu oikea etulokasuoja oli vaihdettava paikoilleen. Sanotaanko vaikka niin, että ei mennyt ihan niin kuin strömssöössä kun osien poistelu eteni. Ylläolevasta kuvasta näkee hyvin korroosion syömien etuoven sekä vasemman etulokasuojan alaosien kohtalon. Vasemman etulokasuojan irrotuksen yhteydessä paljastui entisen omistajan nerokas pakkelikorjaus, jonka johdosta lähes koko alareuna lokarista oli kadonnut.

Kun hommaan on ryhtynyt, päätin myös rohkeasti irrottaa helman reunan suojana olleen muovilistan: sen alla näkyi useampi kupru mikä ei kielinyt hyvää. Lista lähti ihan mukavasti irti, vaikka olikin napakasti kiinni helmassa. Kuprujen alta paljastui ikävät korroosiovauriot, joista pahimmat löytyivät helman takaosasta. Erityisen huonotilanne oli kaaren jatkeena olleen muovilistan tausta: sitä ei nimittäin enää ollut ollenkaan.

Yllä olevasta kuvasta näkyy helmojen päiden kunto, molemmat olivat suhteellisen hyvässä kunnossa ja ilman edellisen omistajan pakkelointia ei tuossa vasemmassakaan päädyssä varmasti olisi noin paljon ruostetta.

Pesin painepesurin hyrrällä ostolokarin kuprut pois ja mukavastihan se ruoste sieltäkin pilkistää. Onneksi sentään oikea puoli oli erittäin hyvässä kunnossa pinnaltaan. Tässä vielä lähikuvat kadonneesta metallista, muisto vain jäljellä. Samaan konkurssiin poistin massat tuulilasin vasemmasta alareunasta ja a-pilarin alareunasta myös. Kannattaa tehdä kunnolla korjaus, kun nyt ylipäätään on hankkeeseen ryhtynyt.

Helpottamaan helman korjausta poistin vasemman taka-oven ja teippasin kunnolla suojan juuri puhdistettua sisätilaa suojaamaan. Välipalana muuten laitoin uuden aktiivihiilisuodattimen patruunan paikoilleen. Edellisestä vaihdosta oli ehtinyt kulua vaivaiset 15 vuotta päätelleen suodattimen kupeessa olleesta päivämäärästä (täsmää myös huoltokirjan kanssa).

Omistuksessa ei ole hiekkapuhalluslaitetta, mutta sen sijaan löytyy pullo Mastonin Rost Stoppia, joten alkoi irtoruosteen poistamisen jälkeen kyseisen forforihapon sutiminen jokaiseen mahdolliseen paikkaan. Irtoruosteet hinkkasin muuten sekä kulmahiomakoneen teräsharjalla kuin eri kokoisilla porakonevispilöillä. Sen verran paksut pinnoitteet helmasta löytyi, että kulmahiomakone irrotti paljon ketterämmin sekä ruosteen että maalit sopivalta alueelta. Käsittely muutti kaikki ruostuneet pinnat mustiksi, toivottavasti toimii.

Sitten alkoikin kova jälleenrakennustyö ja pinnoittaminen: reikiin paikkausmateriaalia ja ruostuneiden kohtien pohjamaalausta. Itseltä kun ei lankakonetta löydy, hain naapurikylältä ydintäytelankakoneen lainaksi ja semmoisen tunnin askartelun jäljiltä oli tarvittavat neljä paikkaa saatu umpeen. Neljäs vaurioitunut kohta hyvin tyypillinen vasemman etupyörän edessä oleva saumamassa ja peltien yhtymäkohta. Lopuksi vedin rälläkällä pinnat sileäksi näkyvissä paikoissa ja oli aika aloittaa pintakäsittelyvalmistelut.

Tässä on jo päästy pakkeloinnin jälkeiseen pohjustukseen. Pakkelina oli Wurthin ammattitason 2-komponnettipakkeli ja sitten sen päälle ruiskuteltu epoksipohjamaali. Ruiskutteli pohjamaalia about 4 kerrosta ja samalla siirsin rajausta pari kertaa ettei jää perinteinen iso rajalinja vanhan ja uuden välille.

Molemmat lokarit käsittelin huolella myös takapuolelta: Rost Stop, Hammerite erikoispintojen pohjamaali, Hammerite vasaralakka ja lopuksi kotelonsuoja-aine.

Ohessa valmista pintaa eli Rost Stop, 1k epoksipohjamaali, pintamaali sävy 702, ja 1k lakka. Pintamaalia ja lakkaa suihkuttelin about neljä kerrosta molempia.

Vasempaan lokariin jäi ikävästi harmaa reunus, sillä yritin hienoa sävyjen häivytystä päinvastaisella lopputuloksella. Ilmeisesti maali oli liian märkää ja otti jostain tummaa mukaan. Olisi pitänyt malttaa odottaa kuivumista, mutta kärsimättömyys ei tässäkään asiassa tuonut hyvää lopputulosta. Toiseksi pintamaali alkoi olemaan sen verran vähissä, ettei ollut intoa lähteä enää kauppaan hakemaan uutta purkkiakaan. Sen verran muutes tuli oppia maalarinteipin käytöstä lakkauksen kanssa, että se imee helposti itseensä lakkaa ja kun poistaa teipin jää ”mukava”rantu. Tässkin olisi varmasti ennakoiminen toiminut eli lakkauksessa teippi kauemmaksi ja välttää kastelemasta.

Maalin kuivuessa oli hyvä tehdä muita puhdetöitä, kuten korjasin etupuskurin: hienosäätöä lämpöpuhaltimen kanssa ja uuden kromilistan asennus, muoviin metalliverkko pitämän murtuma kasassa. Hieman outo asia ettei listan mukana tullut uusia kiinnitysklipsejä. Onneksi vanhat olivat tallessa, mutta alkuperäinen olikin ohuemmalla tapilla joten pääsi jälleen näpräämään ja kaventamaan 1-2 milliä ohuita kiinnityshahloja.

Sitten vaihdoin öljyt aiempien vaihtokohdan oltua 7.3.2013 ja vaihdettu kilometrimäärässä 266 430. Nyt kilometerjä oli aika lailla tarkka 283 elikkäs viimeisenä vuotenaan ajossa ennen keulaosumaa (2014) autolla oli ajettu lähes 13,5 tkm. Harmi ettei auton muista huolloista ole mitään merkintöjä… tosin katsastuslapuista voi päätellä kyllä jonkin verran tehdyistä korjauksista. Öljyt muuten ovat nyt Motonetin 5W50 Full Synthit edukkaaseen 23€ purkki hintaan (5 litraa). Onneksi nurkissa oli samaa öljyä kannun pohja niin sain tarvittavan 5,5 l määrän kasaan.

Kuva kotelon sisältä kuskinpuolelta helmasta, ei aivan huono! Ruiskuttelin litran Tectylin kotelonsuoja-ainetta autoon pitämään korroosiota poissa. Ruiskutin molemmat (vasen, oikea) helmakotelot, runkopalkit edestä moottorin molemmilta puolilta sekä a-pilarin alareunassa olleet palkit. Lopuksi pinnoittelin autoa alustamassalla helmojen päädyistä sekä pyöränkoteloista haavoittuvaisimmista kohdista.