Sattuipa eräänä päivänä (16.12) katse harhailemaan autovahinkokeskuksen sivuille. Sivustolle oli iltapäivällä ilmaantunut myyntiin Ford Ranger2.5 TDCi vuosimallia 2007 XLT-varustetasoisena. Autovahinkokeskus ilmoitti kilometreiksi 70 tkm ja vaurioiksi yläosa- sekä vasen sivu vauriot. Korjausehtoina oli nelipyörämittaus sekä varaosakuitit.
Sivustolla olleista kuvista pystyi helposti päättelemään, että auton vauriot olivat tosiaan vain vasemmassa sivussa eikä yläosan vauriokaan vaikuttanut mitenkään erityisen vakavalta. Yläosavaurio ei aivan tarkkaan osoittanut oliko tuulilasi rikki, mutta se kuitenkin vaikutti säröytyneeltä. Autossa näkyi kuvissa myös hyvä setti lisävaloja. Niitä näytti olevan kaksi paria sen tarkemmin malleja tai kokoja tunnistamatta.
Perjantai siinä meni ja viikonloppuna alkoi harkinta, josko tässä olisi ensimmäiseksi projektiksi eli lunastusauton kunnostushankkeeksi. Viikonloppuna selattiin nettiä kovasti ja tarkasteltiin autojen hintatasoja aprikoiden josko pyydetyllä kymppitonni olisi sopiva hinta vai ei. Viikonlopun aikan huutokaupan hintataso alkoi nousta ja maanantaina hinta oli jo 8700 euroa.
Maanantai koitti ja soitin AVK:hon tiedustellakseni lisätietoja autosta sekä miten homma yleensäkin toimii. Pienen harkinnan jälkeen päätin tarttua tilaisuuteen ja tarjosin autosta pyydetyn hinnan. Näin syntyi kauppa ja innolla valmistautumaan seuraavan päivän Tampereen reissulle ja mahdollista noutoa silmälläpitäen. Maanantaina ehti vielä mukavasti esitäytellä siirtolupa-anomukset valmiiksi, ettei tule liian kiire tiistaina.
Tiistaina lähdettiin liikkeelle varhain aamulla 5.10 kohti Tamperetta ja jo kahdeksan jälkeen Pirkkalan AVK:n pihassa tutkimassa autoa. Auto osoittautui korjauskelpoiseksi ja vauriot tuntuivat vähäisiltä. Akussa ei ollut virtaa, mistä lie syystä tyhjentynyt. Auton varusteeksi paljastui myös jonkinlainen kaukosäädettävä lämmityslaite, merkistä tai mallista ei ollut tietoa. Tutustumisreissun jälkeen piti hoitaa pakolliset byrokratiset kuviot (kuten maksaa auto, hankkia siirtoluvat, vakuutukset jne.) ja sitten pakollisten työsuoritteiden jälkeen oltiin valmiita suorittamaan nouto.
Autoa tarkastaessa huomasin, ettei vasemmassa takarenkaassa ollut täydet paineet. Matkalla Pirkkalaan käväisin IKH:lta hakemassa kuuden euron käsipumpun sekä saman hintaisen hinausliinan. Lisäksi piti ottaa 5 litraa löpöä, jotta saisi auton siirrettyä läheiselle ABC:lle tankkausta varten. 15.50 oltiin kolleegan kanssa sitten AVK:n pihassa avaimia noutamassa. Avaimet sain pienen hikoittelun jälkeen käteen ja eikun rassaamaan autoa käyntiin lainakaapeleiden kera.
Kaapelit osoittautuiva susiksi, kone ei oikein ottanut kierroksia. Siinä välissä pumppailtiin ilmaa renkaaseen toivoen akun pikaista latautumista. Kiitos ystävällisen AVK:n henkilökunnan, saatiin akkukärri ja johan hörähti Rangeri käyntiin. Tähän asti olikin suht. varma kuvio, olihan auto jo aiemmin käynnistetty AVK:n toimesta. Jännityksellä lasit huurussa ja lumessa ajettiin auto häkistä ulos ja siitä matka kohti ABC:ta.
Pienellä riskillä siis liikenteessä, ajokunnosta ei ollut mitään tietoa, sillä edellinen omistajakaan ei ollut autolla ajanut ojaa luisumisen jälkeen. Kuvio kuitenkin meni niin kuin elokuvissa, Ranger toimi erinomaisesti ja saatiin auto ihan norminopeuksia ajaen kotiin. Matkalla piti tehdä muutamia pysähdyksiä täyttämään takarenkaaseen ilmaa, sillä kura tms. tubeless renkaan välissä aiheutti pientä pihinää vanteen välissä.
Ohessa muutamia kuvia autosta Pirkkalan varikolla.
Sivustolla olleista kuvista pystyi helposti päättelemään, että auton vauriot olivat tosiaan vain vasemmassa sivussa eikä yläosan vauriokaan vaikuttanut mitenkään erityisen vakavalta. Yläosavaurio ei aivan tarkkaan osoittanut oliko tuulilasi rikki, mutta se kuitenkin vaikutti säröytyneeltä. Autossa näkyi kuvissa myös hyvä setti lisävaloja. Niitä näytti olevan kaksi paria sen tarkemmin malleja tai kokoja tunnistamatta.
Perjantai siinä meni ja viikonloppuna alkoi harkinta, josko tässä olisi ensimmäiseksi projektiksi eli lunastusauton kunnostushankkeeksi. Viikonloppuna selattiin nettiä kovasti ja tarkasteltiin autojen hintatasoja aprikoiden josko pyydetyllä kymppitonni olisi sopiva hinta vai ei. Viikonlopun aikan huutokaupan hintataso alkoi nousta ja maanantaina hinta oli jo 8700 euroa.
Maanantai koitti ja soitin AVK:hon tiedustellakseni lisätietoja autosta sekä miten homma yleensäkin toimii. Pienen harkinnan jälkeen päätin tarttua tilaisuuteen ja tarjosin autosta pyydetyn hinnan. Näin syntyi kauppa ja innolla valmistautumaan seuraavan päivän Tampereen reissulle ja mahdollista noutoa silmälläpitäen. Maanantaina ehti vielä mukavasti esitäytellä siirtolupa-anomukset valmiiksi, ettei tule liian kiire tiistaina.
Tiistaina lähdettiin liikkeelle varhain aamulla 5.10 kohti Tamperetta ja jo kahdeksan jälkeen Pirkkalan AVK:n pihassa tutkimassa autoa. Auto osoittautui korjauskelpoiseksi ja vauriot tuntuivat vähäisiltä. Akussa ei ollut virtaa, mistä lie syystä tyhjentynyt. Auton varusteeksi paljastui myös jonkinlainen kaukosäädettävä lämmityslaite, merkistä tai mallista ei ollut tietoa. Tutustumisreissun jälkeen piti hoitaa pakolliset byrokratiset kuviot (kuten maksaa auto, hankkia siirtoluvat, vakuutukset jne.) ja sitten pakollisten työsuoritteiden jälkeen oltiin valmiita suorittamaan nouto.
Autoa tarkastaessa huomasin, ettei vasemmassa takarenkaassa ollut täydet paineet. Matkalla Pirkkalaan käväisin IKH:lta hakemassa kuuden euron käsipumpun sekä saman hintaisen hinausliinan. Lisäksi piti ottaa 5 litraa löpöä, jotta saisi auton siirrettyä läheiselle ABC:lle tankkausta varten. 15.50 oltiin kolleegan kanssa sitten AVK:n pihassa avaimia noutamassa. Avaimet sain pienen hikoittelun jälkeen käteen ja eikun rassaamaan autoa käyntiin lainakaapeleiden kera.
Kaapelit osoittautuiva susiksi, kone ei oikein ottanut kierroksia. Siinä välissä pumppailtiin ilmaa renkaaseen toivoen akun pikaista latautumista. Kiitos ystävällisen AVK:n henkilökunnan, saatiin akkukärri ja johan hörähti Rangeri käyntiin. Tähän asti olikin suht. varma kuvio, olihan auto jo aiemmin käynnistetty AVK:n toimesta. Jännityksellä lasit huurussa ja lumessa ajettiin auto häkistä ulos ja siitä matka kohti ABC:ta.
Pienellä riskillä siis liikenteessä, ajokunnosta ei ollut mitään tietoa, sillä edellinen omistajakaan ei ollut autolla ajanut ojaa luisumisen jälkeen. Kuvio kuitenkin meni niin kuin elokuvissa, Ranger toimi erinomaisesti ja saatiin auto ihan norminopeuksia ajaen kotiin. Matkalla piti tehdä muutamia pysähdyksiä täyttämään takarenkaaseen ilmaa, sillä kura tms. tubeless renkaan välissä aiheutti pientä pihinää vanteen välissä.
Ohessa muutamia kuvia autosta Pirkkalan varikolla.
Kommentit
Lähetä kommentti